Matematiikkaa kaiken kustannuksella

"Mitä järkeä mun oli lähteä lukioon, jos en selviä kunnialla edes lyhyestä matikasta?" huudan äidille epätoivoisena kokeen jälkeen. 

 Suljin Abitti-koejärjestelmän ja lähdin matematiikan kokeesta itku kurkussa. Koe meni itsessään ihan kohtalaisesti, omaan tasooni nähden hieman alakanttiin mutta ei yhtä huonosti kuin pelkäsin. Seinän takana istuvat koulukaverit rustaavat vielä vastauksia toisen kurssin matematiikan kokeeseen. He lukevatkin pitkää matematiikkaa. Heillä on oikeus istua pitkään ja epäonnistua, sillä se on oikeasti vaikeaa. Lyhyessä matematiikassa on pakko onnistua.

Matematiikan kurssista on todennäköisesti tulossa arvosanaksi yhdeksän. Tunnen itseni siitä huolimatta epäonnistujaksi. Matematiikan lyhyttä oppimäärää opiskelevana kuulen toistuvasti opiskelutovereiltani, kuinka on säälittävää vaihtaa pitkästä lyhyeen tai ylipäätänsä opiskella lyhyttä matematiikkaa. Mikään kommenteista ei ole suoraan kohdistettu minulle, mutta ne tekevät silti kipeää. 

Lyhyt matematiikka ylipäätänsä ja siitä vielä täyttä kymmentä huonompi arvosana saavat minut tuntemaan itseni täydeksi pettymykseksi koko maailmalle. Se on naurettavaa, sillä olen oikeasti aika lahjakas. Kirjoitin laudaturin saksasta ja lukiokurssieni keskiarvo on lähempänä kymmentä kuin yhdeksää.

Korkeakoulujen todistusvalinta on sekoittanut lähes kaikkien lukiolaisten päät. Ajatus siitä, että minusta ei voi tulla mitään, jos en kirjoita pitkää matematiikkaa on uppoutunut syvälle ja tavallaan aivan syystä. Moni kielellisesti tai humanistisesti lahjakas nuori hylkää nyt haaveensa ja opiskelee näiden aineiden sijaan pitkää matematiikkaa vain todistusvalinnan pisteiden toivossa, ei kiinnostuksen tai mahdollisten jatko-opintosuunnitelmien perusteella. 

Lyhyen saksan, tai muunkaan lyhyen kielen, arvosanalla ei ole enää nykymaailmassa mitään väliä. Ei, vaikka se olisi eximia tai laudatur. Pitkä matematiikka hallitsee kaikkea. En tunne kovinkaan montaa nuorta, jotka lukevat sitä siksi, että pitäisivät siitä tai olisivat hyviä siinä. Näen ympärilläni opiskelutovereita, ystäviä, jotka rämpivät matematiikan kursseja läpi epätoivoisena itkien vain siksi, että heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Nuoria, jotka pelkäävät tulevan opiskelupaikkansa puolesta. Nuoria, joille julkinen nöyryytys lyhyen matematiikan opiskelusta olisi liikaa.

Lopulta olen valtavan kiitollinen omista valinnoistani. Tein, kuten itse näin parhaaksi kuuntelematta muiden mielipidettä ja antamatta naurettavaksi kääntyneen todistusvalinnan vaikuttaa tekemisiini. Iloitsen kaikista opiskelemistani aineista: kolme kieltä, kaksi humanistista reaaliainetta ja lyhyt matematiikka. Ei pisteiden perässä juoksemista pitkän matematiikan ja fysiikan kanssa. Se en ole minä, joka valitsi väärin. Asiat ovat pielessä jossain muualla.